Koti koirakarvoil
maanantai 21. helmikuuta 2011
Pikkune
Tämä o se mummu piäni kultapala jota o ikävä jollei eres kerra päiväs kuul äänt puhelimes. Minu päiväni o pelastettu jos viä näänki nua ihanat silmät ja posket ja taapertamise. Kyl mummunolemine o hianoo..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Uudempi teksti
Vanhempi viesti
Etusivu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti