Tää o minu korealaisnukkeni, jonka ole saanu joskus lapsuure ja nuaruure välimaastos lahjaks. Äiti kiälsi sitä koskaa rikkomast ja käski ain säilyttää sitä. Vuasieaikan se o kumminki kokenu kovvii, mist sit millonki o johtunu. Saparot o kiinnitetty uurestas, pääst o lähteny "kuarikerrost",. käret o irti ja takki hukas. Piänet kenkäkki hänel oli. Ne oliki hianot, koristeelliset, oikee kovapohjaset. Neki vaa o jonnekki hukkunu. Meijä kakaroitte miälest tää minu nukkeni o pelottava. Mul se o näöstäs hualimati aarre. Muisto vanhoilt ajoit ja ain ko mää sitä kato, tullee äiti miäleeni. Ei sitä tiä vaiks mää joskus viäl tekisi sil uuret vaatteet puuttuvie tilal. (Sitä paitti lapsoseni: Tää jää teil perinnöks, eikä sitä saa koskaa hävittää!)
Pikkuveli saa tän
VastaaPoistaMää testamettaa tää nuke molemmil lapsilleni hoirettavaks ain pualvuat kerrallas. Ja kattele pilvereunalt ett sillai kans tehrää. Muute nukke tullee kummittelemaa joka yä teijä uniss.
VastaaPoistaEi auta, se kummittelee muutenki.
VastaaPoista